Isä
Niin kaukana ajatuksissasi
ahersit ja nikkaroit,
Sait radiot puhumaan,
lapsesi vaikenemaan.
Radistina olit rintamalla,
palasit kotiin keho ehjänä,
psyyke riekaleina.
Miltä tuntui nähdä kuolemaa,
pelätä henkeäsi - menettää kotisi?
Isä, et koskaan puhunut.
Viiniä kun joit,
silloinkaan en sylissäsi ollut,
et pellavapäätä hellinyt.
Joutsenosta kerran kotiin palasin,
painikilpailuista voitto pokaalein.
Ensi kerran kehuit kuulteni,
seuraavana päivänä,
autokolarissa kuolit,
vierelläsi äitini.
En surua näyttänyt haudallasi,
ei itke mies vahva.
Nyt kun kirjoitan tätä,
olen antanut anteeksi ja pyytänyt.
Olet rakas isä!
Vahvuuden ies poissa.
Mä avoimesti tunteva
aikuisten lasteni – isä, isoisä.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)