Elämäntunnot on monenkirjavia, mutta enimmiltään
arkista harmautta, päivänkuhjua. Harmaus tulee siitä,
kun ei aikoihin ole ollut arpalykkyä, ei lapslykkyä eikä
lykkyä maanviljelyssä, etenkään potun.
Jokunen valonpilkahus sentään, syksynsatoa sanosin.
Peurasalon kanssa olin uistelemassa. Joo, taimen iski
Honkasaaren kupeella. Kylmäksi ei jättäny, kun vapa
nostkahti ja viehettä rajusti vietiin! Kolomikilosen
hoppeekyljen sieltä kyytiin nostin.
Nojoo, soutuvuorossa olin, kun Peurakin taimenkalan
venneeseen nosti. Kutuasuinen vonkale se oli.
Naapurikin mokoma sattui paikalle, kun Peura kailotti
jotta kiloviiskymmentä grammaa painavampi hällä
on kala!
Joo, olishan hän voinu jättää tuon viiskymmentä pois.
Kilo olis ollu reilumpi luku, mitä se se viiskymmentä
siinä on häntimässä! Kun Peura sitten autolleen
kässehti, antoi hän kalan pyrstön maata viistää.
Huhhuh, lapsihan se kalamies tommosen saaliin
kanssa on!
Että joku valonpilkahus sentään! Mutta nöyrä on
niska soutajan vielä...
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)