Parkinsonilainen
Olen Parkinsonilainen
elän täyttä elämää
periksi en vielä anna
jatkan niinkuin ennen.
Kehoon hiipi hiljaa sairaus
terveen päiviin on kaipaus.
Ei askel enää lennä
moneen paikkaan aion mennä.
Vie aamutoimet aikaa
en pääse vuoteestain.
Napit, nauhat vaatii taikaa
pukemisee kuluu energiaa.
Käsi ei kävelyn tahtiin heilu
voi keppikin tärkeä olla.
Ryhtikin kumaraan vaipuu
selkä jäykästi alaspäin taipuu.
Käsi tärisee, kirjoitus ei luista
sanat puuroutuu kaikkea ei muista.
Kassalla rahat käteen tarttuu
takana huokaillaan, jonoa karttuu.
Avain tahdo ei mennä lukkoon
käsi kun on voimaton.
Pakkoliikkeet muita hämmentää
kun ei tiedä, ei voi ymmärtää
Kotiin jää en yksin
vertaistukiryhmä odottaa
saan sisintäni purkaa
näyttää pahan mielen.
Vitsit lentää, nauru raikaa
se on yhteenkuuluvuuden taikaa.
Ollaan tultu ystäviksi
tukea saan, hyvät neuvot.
Kun tasapaino pettää
tuki ystävän on tärkeää.
Perhe auttaa, sinut hyväksyy
tuntee, tietää, ymmärtää.
Lääkepurkit esiin vaan
pillereillä pystyn toimintaan.
Kunnes elo hiipuu häviää
onnellinen, kaunis muisto jää.
7.6.2013
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)