Olen vanha kärttyisä mies.
Muistan miten lapsena tutustuin kirjoihin,
erämaatarinoihin.
Oli hauska tavata.
Sulkeuduin omiin maailmoihini
joita ei voitu avata.
Ajatuksin ypöyksin, myös pettymyksin.
Arjen harmaasta masennusta.
Löysin luonnosta lohdutusta.
Olihan niitä unelmia, joitain runoelmia.
Lähinnä lyriikkaa yritin vääntää viikkaa.
Siihen se jäi, sit se meni.
P****duuneilla elätin itseni.
Ja sen rakkaan lapsen monet nimet:
nikamat, nivelet, raskaimmin töin,
kroonistui kivuin kun prolapsi söi.
Mikäs on höperöllä?
Terveellisellä pöperöllä vältän ehkä sairaalan aulaa.
Luonto kutsuu ja linnut laulaa!
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)