Lehdet! Lehdet rosoisten aamujen!
Ne kertoo mulle lauseet meren aaltojen.
Kauas kantoi niiden virret lauhkeuden,
kunpa nyt merelle pääsisin mä poloinen!
Sinne sieluni levoton halajaa,
maistamaan meren henkien hunajaa.
Kalakansan karkeloissa mä tanssisin,
aamun ihanaan asti mä leikkisin!
Sinne kyllä tahdon nyt päästä,
pois valkoisesta pimeästä!
Ohi vartijan puhtaiden sielujen
riennän nyt ja ulapalle kuljen, hypellen.
Nyt löysin mä tieni merta päin
ja vieläkin meriväen laulun mä näin.
On aika hypätä kohti laulua!
Pudotus on kyllä huikea,
mutta lopussa maailmani aukeaa...
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)