Lempipuuni riippakoivu
metson maalla
Lammen kaunis kuvajainen,
latva yllä lehvikön
Ystäväni istuu siellä,
maalaa näkymästä taulun
Kysyn: miksi puulla
tumma varjo,
miksi lehdilläkin vahva varjo?
Hän lupaa työtä uudistaa
Uutta katson, hämmennyn
Syksyn tuntu
Lehti läpikuultava, suonikas
kohta maahan putoaa
Mennyttä nyt rakastan
Lehvä liehui,
valo väikkyi, varjo häilyi
Ja yksi oksa,
yksi oksa vain
ilman varjon häivää kukoisti
Hän ystäväni... elämääni ikuisti!
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)