Minä toivon, aina
pahan saavan palkkansa,
ei enää puhkuisi toisten tonteilla.
Että pikku Napoleonkin naapurista,
käden toisenkin povittaisi.
Minä toivon, aina ettei
käsi miekkaan, tarttuisi enää.
Silloin säästyis varpaat, kynnet,
vois kyynärpäätkin ehjistää.
Minä toivon, kaikkien
täynnä itsejänsä olevien,
maailmastani poistuvan,
kera hurraa-huutojen.
Mutta miksei toiveitani, näitä kuulla,
niihin suhtauduta vakavuudella.
Tuskin kukaan asiaani ajaa,
Mietin, mihin vaateeni taas rajaa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Runossa on omaperäisiä sanavalintoja, hallittu kokonaisuus. Virkistävä kokemus!
Kommentoija: Jukka . Kommentti lähetetty: 18.12.2016 3:46 | #918