Kun katson taivaan sineen keskellä kaupungin pimeen,voin nähdä siinä
järkeä,maanpäällinen ei ole enää niin tärkeä.Kunpa ikuisesti sitä katsella
vois,niin unohtuisi kaikki huoleni pois.Vaan on tämä vaan unelmaa,
taas todellisuus minut kasaan pusertaa.Pakottaa mut pohtimaan,miten
huomiselle pystyn taas pohjan loihtimaan.Laittaa rahan perässä pinkomaan,
herkästi omaa etuansa ajamaan,mut en halua ahneudelle valtaa,pärjätä
haluan vaan omillaan.Täyttyy maailma houkutuksista noista,kunpa
voisin vain pois juosta.Mutta en pääse mä pakenemaan,vaan kaikkea
joudun kestämään,mitä ihmiskunta pyrkii syöttämään.Miten pukeutuisin,
mihin luokkaan lukeutuisin,ostaisinko kalliin auton saadakseni paremman
ihmisarvon.Mut tunkee inhimillisyys läpi mieleni soista,vie pohjan
turhilta asioilta,joita vain rahalla saa,ei hyvää mieltä ne muille jaa.
Näin jatkuu ristiriita elämän edetessä lähes jokaisessa meissä,tappelu-
pukareina itsekkyys ja laupeus,ahneus ja anteliaisuus,mut onneksi on
joskus tilaisuus tehdä parannus,antaa pois ylimääräinen omaisuus,
auttaa ventovierasta hädässä,silloi en kieri mieleni mädässä,vaan koen
mielihyvää valtavaa,kun auttaa voin mä ketä vaan,näin hyvää mieltä
muille jaan.Vaan käy yksinäisyys myös päälle,se on se pakollinen piirre,
saa minut rauhattomaksi,tuntemaan itseni seksuaaliongelmaiseksi,mutta
unelmoimaan siitä oikeasta,hänestä jota en kenties koskaan tapaa,
rakastaa voin häntä vai salaa.Näin on elämässä monta jaksoa,
mutta onneksi on taivas minne katsoa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)