Jostain kaukaa menneisyydestä
kuin avatun oven rakosesta
kuuluu nuoruuden aikainen iskelmä.
Lauantai aamun sävelradiosta.
Se toi viisikymmen luvun tunnelman mukanaan.
Pieni panbino, Napolinlahden kapeilta kujasilta.
Missä hän jaksaa kulkea vuosikymmenestä toiseen,
koskaan väsymättä ja askeleen hidastumatta.
Ja sinne hän jää astelemaan minun jo siirryttyä
oudoimille kujasille.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)