Hän seisoo
siellä ikkunassa,
aivankuin jotakin
ihmistä odottamassa.
Vaan taitaa hän
tyhjyyteen tuijottaa.
Ei ole hänellä
ketään, jota odottaa.
Siinä kauan hän
seisoo paikallaan,
kunnes lopulta
kääntyy hän kannoillaan.
Kääntyy siinä
kannoillaan vaan
ja sänkyä kohden
alkaa laahustamaan.
Hän rojahtaa
siihen sängylle,
peittoa tiukemmin
vetää ympärille.
Kääntää hän
selkänsä huoneeseen,
heti kun pääsi
siihen vuoteeseen.
Makaa siinä ei
puhua pukahda,
mutta ei välttämättä
uneenkaan nukahda.
Ei iloitse enää
mistään asiasta.
Ei hyvästä leffasta,
eikä suklaarasiasta.
Hän tuntee olevansa
yksin maailmassa.
ei ole kukaan aikoihin
käynyt häntä moikkaamassa.
Eikä ole itsellään
tarpeeeks voimia,
että voisi itsensä
parhaaksi toimia.
Niimpä siihen
makaamaan jää vaan,
peittoa ympärilleen
vetää tiukempaan.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Varmaan totta tämä runo liian monen kohdalla. Jo pienillä teoilla voisimme toistemme yksinäisyyttä lievittää. Yksinäisyys tappaa meitä suomalaisia. VP
Kommentoija: Weepee . Kommentti lähetetty: 14.04.2016 1:32 | #898