Elämän ironiaa
Pohjoistuuli arktinen,
tuo muistutuksen,
valtakunnasta pakkasen.
Kuuran taikoo nurmen päälle,
vieno oodi talven henkäykselle.
Lintuparvet liitäneet jo lie,
takanaan tuo pitkä muuttotie.
Nokat, katseet, matkan ajan,
olleet suunnattuina kesään,
huolta kantaneet jo ettei,
käet muni niiden pesään.
Tuota huolta, tuulesta ei temmata,
kun poikasia niin suuria,
kovin työlästä on ravita.
Niin käynyt usein, on immeisillekin meille,
kun inehmot eksyneet ovat kielletyille teille.
On pesueessa yksilöitä, joilla verenperintönä,
ollut onkin lähimmät ympäristötekijät.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)