Olipa kerran saimaan rannalla riippakoivu ja penkki, joka oli täynnä runoja.
Rakkautta, kaipuuta, ikävää.
Kävin sieltä hakemassa monen monta rakkausrunoa.
Erään kerran kun taas menin istumaan siihen penkille se olikin tyhjä, paljas, kova, epämukava istuttava, nojaton penkki.
Kaikki runonaiheet olivat virranneet noroina pölyistä maata pitkin rantaan.
Aallot olivat levittäneet; kaipuun, ikävän ja rakkauden kauas järvenselälle.
Sinne ne olivat liuenneet olemattomiin, unohduksiin.
Rantalemmikitkin, lemmenkukat olivat jo kuihtuneet ja kuolleet kaislikkomaton reunalla rantapenkereellä.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)