Paistoi keväinen päivä
poutapäivä maaliskuinen
aurikoinen, armahainen
kimmelsi kupeilla hangen.
Titityytä tintti lauloi
riippakoivun konkelolla
iloissansa, riemuissansa
talven tuiskut on takana
viluiset viimat voitettuna.
Rinta paisui raivoisasti
laulu kiisi taivoon asti.
Kevät on nyt saapununna
pesät kohta laitettunna!
- Kunhan sulhon jostain saisi
tintti herran herraskaisen
poikasille pienoisille
isäksi ja huoltajaksi
matoin, toukkain etsijäksi.
Hetken tuumi tintti neito;
- viel on hangetkin koreat,
tienkin vierillä vinosti,
metsän tumman siimeksessä.
Ei voi pikku tinttilöitä
laitella pesän pitohon
vilun vieriessä tupahan,
katottomaan kammarihin,
kelo kuivuneen kolohon.
Eipä kiirettä minulla
vaikka kerta ensimmäinen.
Vaan on aika pitkänlainen
uottaissa suven tulevan,
päivän paisteen jatkuvaisen.
Miettii tinttinen kovasti;
- tintti herran herraskaisen
kyllähän kai herraskaisen?
Ylväspäisen mustarinnan
keltahöyhenten keralla.
Lapsilleni kaitsijaksi
ruuan nokkaan kantajaksi.
Laulan itsen iloksi
jätän huolet huomiseksi
mitäpä minulla kiirettä
tintti neidolla somalla.
Ehtiihän noita lapsosia
vielä laitella kesällä
suvikuulla koollostella.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)