Olen yhden savun kylä vain,
joukossa toisten yksinäisten,
aikanaan talooni katon sain,
asuin leveästi majaillain.
Seinät uhkeat punaiset,
okra värillä koristetut,
kaukaa katsoivat kateelliset,
hohkaa uutuuttaan pokat juuri ostetut.
Honka mökki korkealla mäellä,
näkyi kauaksi asti,
tiedettiin jo etäällä,
asui täällä parempi kasti.
Perustuksiin parasta kiveä,
tuhlattu on kovin,
vie taloon tie sileä,
tunnelma on kuin hovin.
Ei ehtinyt ajan hammas työtään tehdä,
ei ehtinyt viikate mies,
oli heikkoa se mitä päälle ei nähdä,
tuumi talollinen ihan otsa hies.
Maa kauniin talon alla,
alla kauniiden kivien,
pehmeää kaikkialla,
talo suistui kumoon sortuen.
Kaikki ihanuus,
joka silmän ilona loisti,
mieletön mies huus ja huus,
-Voi minua toisti ja toisti.
Minä onneton kaiken hiekalle rakensin,
pistin likoon elämäni,
ahersin turhaan pakersin,
ja nyt tuho on aivan edessäni.
Vielä on aikaa -Hei mies!
kuunteles tätä,
toisin vois olla sun ties,
älä hoe -Hätä ja hätä.
Laske kaikki Kristus perustalle,
se kestää myrskyt ja ajan hampaan,
iloitse ja huuda kaikkialle,
sai Jumalan seurakunta minusta uuden lampaan.
Hyvä Paimen sinua opastaa,
miten elät elämääsi,
Hän sinua hengellään opettaa,
ja saat rauhan sisimpääsi.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)