Jokin pääni sisässä jyskyttää
kumisten kuin tuomion kellot.
Kuolema vaanii nurkassa
odottaen jokaista hetkeä,
milloin voisi tarttua kiinni kädestä,
viedä minut mukanaan.
Jokaiset hempeät kuvitelmani katkeavat yhtäkkiä,
kun pimeys leikkaa sieluni läpi
kuin veitsen terällä,
pimeys, johon ei mahdu mitään muita värejä.
Tuntuu siltä kuin jokin yrittäisi repiä
ruumiini kappaleiksi
verisillä kynsillään
ja hukuttaa sieluni alimpaan helvettiin.
Tunnen kuolevani ja niin hirvittävää pelkoa,
että siihen eivät mahdu enää mitkään muut tunteet.
Vain ruumiini ei hajoaisi,
vaan myös minä menisin rikki,
pelko hajottaisi sieluni tuhansiksi sirpaleiksi.
Yllättäen tunnen myös pelon sekaista vihaa,
jonka takia tahtoisin raivata kaikki ihmiset pois ympäriltäni,
pois elämästäni,
tunnen elämäni merkityksettömäksi,
niin kuin olisin vain tyhjä kuori,
pelkkä ruumis ilman sielua.
Avaan ummistetut silmäni.
Pimeys on poissa,
mutta kipu on todellista
ja se säteilee kaikkialle kehooni
niin kuin minua
oltaisiin hakattu tuhansilla pienillä nauloilla,
jotka lävistäisivät kehoani.
Yhtäkkiä huomaan, että en pysty liikuttamaan käsiäni ja jalkojani.
Olen kuin halvaantunut,
sydän jyskyttää tavallista nopeammin
ja kylmä hiki helmeilee ihollani.
Yritän huutaa apua, mutta en saa sanaakaan suustani.
Tulisipa joku luokseni ja auttaisi minua.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
2 kommenttia (kommentoi)Totta se on. Ja kysymys oli kohdallani pikemminkin pelottavasta unihalvauksesta, jonka yhteydessä tunsin kuolevani.
Kommentoija: Annukka Tytti . Kommentti lähetetty: 15.01.2012 7:29 | #794
Onpas tuskainen runo kuolemasta.No kuolema tuo tuskaa toisille ja toisille kait onnen.En tiedä.On se kuolema minulle ja varmaan monelle muulle outo mysteeri,joka vain kuuluu meidän elämään ja jokainen sen kerran henkilökotaisesti on kokeva
Kommentoija: osmo.akseli@netti.fi . Kommentti lähetetty: 11.11.2011 4:45 | #715