Laineita pitkin lapsuuden rantaa
vene kotijärven kirkkaassa vedessä,
kuvia tuulet tullessaan kantaa
joita muistelen nuotion edessä.
Kaipaan.
Kirjoitan kaipauksen kyyneleillä
äidille rakkaalle, ja isälle
asioista niistä joita jäi jäljelle
syvälle lapsuuden sydämen sisälle.
Ihmettelen.
Katselen kuohuvaa merta ja muistelen
piha pihjalan ja auringon lämmön,
missä te vaellatte tietää voi en
Isä Jumalan taivas on ääretön.
Jäi sanomatta.
Kirjoitan surun mustalla kynällä
kun sonomatta jäi yhtä ja toista,
uskon että mun siskolla ja veljellä
ehken olla voi jotain saman laista.
Piti kysyä.
Katseestasi tunne rintaan syntyy
haluat kysyä tiedän sen ja mietin,
että ajattelet kuin minä se järjestyy
kysynynyt en vaikka tiesin.
Ja tiedän sen että Jumala sammuttaa
aikanaan minunkin elämän liekin.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)