Muistin, että kun olin pieni ja vaelsin äitinä ja Hilkan sekä Raijan kanssa takaisin kotikylääni, perillä odotti yllätys:
kaikkialla lojui pelkkiä laudan kappaleita tai rakennukset olivat menneet todella pahasti rikki. Talojen ikkunoista oli rikottu lasit, ja naapurimme Maria oli meitä vastassa pitäen Alexandraa, Reijoa ja Sergeitä kädestä kiinni.
Hän kertoi että kylää oli pommitettu, ja varkaat olivat käyttäneet ihmisten hätää hyväkseen kylässä vallitsevan hälinän ja sekasorron keskellä.
Vain yksi talo oli säilynyt ehjänä venäläisten pommituksen jäljiltä ja kohosi yhä uljaana paikallaan. Se oli meidän talomme, äidin, Hilkan, Raijan, minun, Sergein, Reijon ja Alexandran koti.
Varkaat eivät olleet vieneet meiltä yhtäkään huonekalua tai tavaraa, kaikki oli tallella.
Raija oli siihen aikaan ukillemme yksi rakkaimmista ja läheisimmistä lapsenlapsista, ja ukki oli joskus asettanut kätensä hänen päänsä päälle ja rukoillut hänen puolestaan.
Ehkä Jumala oli halunnut siunata Raijaa ja koko perhettämme sekä varjella kotimme sodan aiheuttamilta tuhoilta.
Ja aivan samalla tavalla Hän oli tänään halunnut varjella minua ja kulkea kanssani lähettämällä Lotan ja Heikin luokseni hädän hetkellä.
Lotta oli kyydinnyt minut autollaan kotipihaani, ja Heikki oli saanut ajettua Mossen vaunuineen turvallisesti talliin.
Tunsin mielessäni syvää kiitollisuutta naapurieni avuliaisuutta ja Jumalan suunnitelmia ja Hänen varjelustaan kohtaan harjatessani ja pestessäni Heikin kanssa Mossea puhtaaksi sateen mukanaan tuomasta kurasta.
Oton minulle antaman pionikimpun laitoin siistiin aaltomaljakkoon koristamaan kuistiani.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Kiitos sinulle Annukka H!
Taivaan Isän siunaus kantaa läpi elämän,
sukupolvelta toiselle.
Niile jotka sitä haluaa.
Kommentoija: Raikuli tyttö . Kommentti lähetetty: 10.11.2010 14:55 | #208