"Mestari"
Tule kanssani maalaamaan, katsomaan.
Tule sinut talutan kankaan luo, ja mulle aihe uus, on siinä elämää,hiljaisuus.
Odotus ja ääni sisimpääni saa vären, katseeni kohoaa,on mestari maalannut niin pientä,lapsen kehtoansa nukkumaan ja äiti rientää tuutumaan.
Ei kauan on kuva haihtunut,nyt poikaseen on vaihtunut,ja voi riemua, iloa kerrassaan on tämä ryhtynyt onkimaan.
Malttamaton kovin ja vain tovin jaksaa odottaa.
Ihan otsa hies rientää kotiin onkimies.
Mestari jatkavi tauluaan ja kuin oppinut oisin tuntemaan, taitonsa oivat,soivat häitäni kellot ja kansaa on koolla, niin, kohta autot on poissa. Näkemiin. i
Uusi aihe on huomaan,tuo värit esille maan ja tottahan voin tunnistaa kuka lastansa taluttaa.
On tupa, aittakin, saunakin siellä.
On isä ja lapsi kotitiellä.
Synkkä väri peittävi taulun ja laulun kellojen kuulen,nyt luulen, ei häitäni kellot soittaa voi,kellot niin raskaasti soi.
On saattajat hiljaa edessä oven,peitto on poissa maanpoven.
Tämä aihe on uus, on edessä ikuisuus.
On maalattu värein loistavin kuvin,me leikeistä muistamme huvin, värit yhdessä mustaakin mustemmat on.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)