Ajatukset ympärille käärittynä lähdet taas palataksesi. Ote voimakas kevenee, helpommaksi käy hengityksesi.
Harmaa junan ikkuna maailman tasan jakaa, kaikki tärkeä menneestä kuiskailee selän takaa.
Siellä missä elämä puristaa sydäntä, tunteiden raskaus ja keveys venyttävät mieltä.
Sieltä löytyvät tärkeimmät asiat yhdestä pienestä huoneesta. Jotain minkä vuoksi kuolla tai ainakin palata.
Mitä edessä odottaa?
Ei käsi se, joka kerran rakastaen hoiti, joka nyt katseen pettyneen peittää.
Ei haurastuneiden ikipuiden pelottavat ongelmat, ne joihin et osaa vastata, joista et halua edes mitään tietää.
Juuresta niiden kerran olet voimasi saanut, oletko sen ehkä mukaasi maailmalle ottanut?
Joko tämä kaikki kohta viedään? Jokin aina saa pakoon lähtemään.
Edessä helppo elämä odottaa?
Tunnemyrskyn raskaan piiloon voi laittaa, kaappiin hetkeksi unohtaa.
Uudet maailmat kaukana heistä edessä loistavat. Hevoset niitylle karanneet, vasta illalla kotinsa muistavat.
Silmin sumein ne vapaudesta pimeän tullen palaavat. Niillä on jossain juuret.
Kyllä ne muistavat.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)