Jostain se kumpuaa
nuotiton, sanatonsävel,
ei alkua, ei loppua.
Soi syvällä aisteissani
vaarojen illan sineenä.
Lapinjärven vedenpinnasta
auringonsätieden välkkeenä,
kirkkautta,
koskenpauhuista voimaa,
kivien taistelusta
vedenkuohua vastaan.
Sävel sisimmässäni
luonnon koskettimista
kauniina huumaa,
on ikuista
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)