Hylättynä, nurkkaan heitettyn,
tarpeettomaksi käsiteltynä.
Tiensä päähän tulleena,
muistelee koreaa kukkeuttansa,
soreaa notkeaa varttansa.
Elämäänsä uutta jo kohta rakastaen,
kompostin multaakin pian rikastaen,
voimiensa ehtyneen myöntää.
Kohti viimeistä valoa katsoen,
miettien:
vääjäämättä tää elämä käy,
päin kohtaloa sorjan kukan,
mill' ei enää päivää näy.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)