Yksiössäni,
tässä lunastamassani eriössäni,
vailla seuraa kuuntelen,
sillä muuta en voi.
Tunnen kuinka maa-aines liikehtii,
kontiaiset ja madot sitä kaivelehtii.
Tällaistako se on
ja oleman tulisi,
ei aikaa, ei valoakaan.
Ei muistoakaan jaloa tuleman olisi,
vain ajatukset elää.
Nähdä, tai tulla nähdyksi,
veikeäpä siinä paradoksi.
Olisitpa ollut, niin itsekin ehkä olisin,
mutta en näkynyt.
Toiveen esittäjääkään en enää tuntisi.
Silti huomaan etsiväni,
mielessäni siirtyväni,
hamaan aikaan menneisyyden.
Senkin olisin tuntenut,
jos vain edespä olisit ollut.
Riemun rinnassani olisin tuntenut,
jos vain olisi kohtaamisemme samassa ajassa,
tai ajattomuudessa tapahtunut.
Mutta vain mikäli huominenkin olisi ennen eilistä ollut,
ja jo eilen kuihtunut ajattomuuteen,
siihen sielun mustaan aukkoon,
en silloinkaan kenties herännyt olisi.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)