Menneet muistot
Vaahdot koskesta nousten kuohuvaisena.
Pärskien, ilakoiden,
pisaroiden villi lento.
Hetkessä on vain tämä näkymä,
kohta se on poissa.
Jäänyt on se vain muistojen kirjaan,
jossa hopeareunus koristeena.
Jonnekkin pölyttymään unohdettuna.
Jonain aamuna,
se ehkä avataan ja aarteet sen luetaan.
Kuvat menneiden aikojen.
Piirtyvät mielemme verkkokalvolle,
pintaan kuvajaisena kuin olisimme siellä menneessä.
Muistojen arkkua penkomassa.
Olemme vanhentuneet ajassa,
mutta mielemme halajaa nuoruutta.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)