Olin äsken kävelyllä
tuolla läheisellä tiellä,
tuuli ja räntäsade vihmoi
kasvoihini kävellessäni siellä.
Tuli siinä sitten vastaan
eräskin tuttu ja
alkoi luistamaan
meidän välillä juttu.
Tuttu sanoi:Olet uhmannut
säätä näköjään sinäkin,
olet kävelyllä täällä,
niinkuin minäkin.
Siinä sitten todettiin
molemmat sen:
Että liikunta on
asia niin ihmeellinen.
Se tekee hyvää
kropalle ja mielelle
ja saa ihmisen niin
loistavalle tuulelle.
Eri suuntiin siitä
sitten lähdimme
ja heipat siinä
toisillemme sanoimme.
Siinä loppumatkan
kuljin yksinäin,
monenlaiset ajatukset
mielessäin.
Edelleenkin tuuli
vasten kasvoja,
räntäsade vielä
lisämausteena.
Tuuli kasvoilla toi nyt
onnentunteen syvän
ja räntäsade
fiiliksen niin hyvän.
Ajattelin:Mä oon kyllä
tosi hullu muija,
varmaan ihan pähkähullu
kamala nuija.
Iloita nyt kamalasta
koiran säästä,
vippaakohan mulla nyt
ihan oikeasti päästä.
No vippaa nyt päästä
tai sitten ei,
joka tapauksessa askeleeni
koti-ovelle vei.
Tuolla sisällä minun rakkaat
jo ehkä nukkuvat,
he eivät ole mitkään
iltakukkujat.
Näiden monien
ajatusten siivin,
minä hiljaa kotiimme
siitä hiivin.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)