Synkän metsän syliin johtaa tie.
vaiko kivinen polku, se mikä lie.
eikö se minnekään johda,
eikö määrän päätäkään lie.
vainko tyhjyyteen
se ohjailee kulkijaa.
yksin astujaa.
Onnen liekö tuo tie mikä johdattaa.
sieltä sydänkö levon, tai mitä saa.
sieltäkö täyttymys kaipuun,
vaiko lohdutus ikävään
löytyy nupussaan
vienosti punertaen
myöskö aukeaa.
Tummaa vainko tiellä nyt nähdä saa.
öittenkö musta kita vain ulvahtaa.
eikö nyt valoa missään,
eikö pilkahdustakaan näy,
hälle…ken kulkien käy
tien hämärään yksinään.
ehkä eksyy hän.
Mitä onkaan tiellä ei tietää voi
vaiko kivinen polku vain harhoja loi
onkohan sitä missään
onko kulkijoitakaan lain
tuon tummaisen tien
jonka unet vain aikaan sai.
sitä löydy ei.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)