Ne muuttuvat kahleiksi ja minä niiden ulos pääsemättömäksi orjaksi.
Sisimmästäni tulee vankila, yön musta ja pimeä
ilman ulos pääsyä.
Ei ole ketään joka auttaisi kun olen vajoamassa
enkä silti kestä noita
pisaroita
katseessa kaipaavassa.
Olet syliinsä kietova hiljaisuus ja meteli liikenteen.
Olet nouseva kevätaurinko ja polku metsän pimeyteen.
Olet tahtomattani kuvajainen sieluni peilissä
ja piirryt sydämeen.
Ajatuksiensa vanki puhkeaa äänettömään
itkuun ja valitukseen.
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)