Kun saan kanssasi olla ja jutella, nostat minut jälleen pois harmaiden pilvien alta.
Vaikka lähtiessäni askeleiden ääni vaimenee,
katoaa yöhön hiljaiseen,
tähdet tuikkivat jälleen ystävyyden lämpöä, joka tietämme valaisee.
Minä tunnen sinut, sinun kanssasi voin jakaa niin arjen kiireet kuin salaisuudetkin.
Minne ikinä menen, sinä tunnet minut paremmin.
Mutta minun on kohdattava muutoksen tuulet edelleen, mentävä eteen päin.
Mentävä sinne, missä ihmiset vain luulevat tuntevansa minut, vaikka eivät oikeasti tunne.
Ja näin joudun seikkailemaan yhä uudelleen tuntemattomien nimien maailmassa,
sama loppumaton ikävä
sydämessä.
Me emme tulleet tänne itseämme varten, tarvitsemme toisiamme.
Vaikka kaikki muu ympäriltä vaihtuukin, ystävyys näin säilyy kulkiessamme.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)