Riita jostakin kantautuu.
Yön ääniin se sulautuu.
Lapset taakse lukitun oven huutoja pakenevat.
Milloin loppuisi kipu, milloin vastaisivat
kysymyksiin perheen tilanteesta vanhemmat vaikenevat?
Toinen lähti pois, mitä silloin jäljelle jää?
Oli lapsilla vain pala tuota sanatonta ikävää.
Vaan saivat he tuntea sen
kosketuksen hellän mutta hiljaisen.
Nousi taivaaseen tuo hiljainen rukous,
yhtä hiljaa palasivat toivo ja luottamus:
vaikka mieleen käy syksyinen viima
ja sieluunkin tuulee,
Jumala rukoukset siitä huolimatta kuulee.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.fi
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
3 kommenttia (kommentoi)On hyvä kyllä
välilläkin
kommentoida
sillä jos
itse haluaa
kuulla mitä
muut ajattelevat
omasta runostasi
niin silloin se
on tärkeää.Mahtava runo!
Kommentoija: onija . Kommentti lähetetty: 04.12.2010 12:05 | #220
Enpä ole itsekään mikään ahkera kommentoija.
Kommentoija: Annukka H. . Kommentti lähetetty: 23.10.2010 13:08 | #179
IIIIIIIHANA,runo!!! On kaikista paras minkä oon lukenut :) Eikö sunkin mielestä oo aika kummallista kun muut ei uskalla kirjottaa kommentteja >:(((
Kommentoija: mirmuli vm.2000 . Kommentti lähetetty: 17.10.2010 12:33 | #170